Luonnonhenget Noitien mukavat ystävät

Onko teistä kukaan koskaan saanut lumipallosta päähän, tai kävystä, tms. metsässä liikkuessanne tai hiljaisella metsätiellä kulkiessanne? Ketään ei näy, mutta joku heittelee lumipallolla ? Hah, noh, sehän on ihan luonnonhenkien lempipuuhaa, minulle on käynyt usein niin. Välillä jaksan heittäytyä heidän leikkeihinsä, mutta toisinaan taas jätän sen ihan huomioimatta.

 Kerran, kun olin sienimetsällä, löysin paljon kanttarellejä ja suppilovahveroita, niitä oli pilvin pimein joka puolella, koppani oli pian täynnä, enkä millään olisi halunnut jättää niitä sieniä sinne, enkä jaksanut lähteä hakemaan uusia koppiakaan kotoa, koska matka kuitenkin oli sen verran pitkä. Silmäkulmassa vilahti jotain, käänsin katseeni ja ketään ei näkynyt. Jatkoin keräämistä takin päälle, josta olin tehnyt pussukan. Taas vilahti ja kuului kimakka surahdus. Omituinen tuoksu ympäröi minut ja ehtisin miettiä, mikä tämä haju on? Samassa huomasin, että kopastani oli viety sieniä sillä aikaa, kun keräsin niitä takkini päälle. Arvasin, että jaahas, menninkäisillä on taas kujeet mielessä (kutsun niitä menninkäisiksi). Kävin istumaan kaatuneen puun sammaleiselle rungolle ja hyräilin jo lapsena oppimaani keijujen hymniä. Oli hetken aivan hiljaista, linnut eivät laulaneet, puut eivät suhisseet, tuuli oli aivan tyyni. Mutta sitten  alkoi käpysota, käpyjä lenteli joka suunasta, yritin heitellä takaisin puuta pahkaan, kun en nähnyt heitä, aistin vain heidän olemassa olon. Käpysota jatkui tovin, sitten vaan sanoin, "nyt aika lopettaa, kiitos tuokiosta kanssani", keräsin kamppeni ja lähdin kotia päin. Tämä siis tapahtui vuonna 2017 syksyllä. 

Voisin kertoa lukuisia eri tarinoita ja tapahtumia kanssakäymisistäni keijujen ja maahisten kanssa, mutta jätetään ne tuonne hamaan tulevaisuuteen...

 Luonnonhenget eivät aina näyttäydy, tai paremminkin voisi sanoa, että näyttäytyvät tosi harvoin ja vain sellaisille ihmisille, jotka ovat avoimia ja sisältä puhtaita, henkisen tilan pitää olla korkea sekä ns. taajuus sama kuin luonnonhengillä.

 Lapsena näin paljonkin keijuja, menninkäisiä ja muita luonnonhenkiä. Näen niitä nykyäänkin, mutta harvemmin kuin lapsena. Vietin pitkät tovit heidän kanssaan metsässä leikkimässä, välillä liiankin pitkään, kun isäni jo oli etsimässä minua luullen, että olin eksynyt.  Koulussa kuin puhuin, minua ruvettiin kiusaamaan ja pitämään hulluna, vähä-älyisenä jne... Mutta näin vanhempana minä viis veisaan ihmisten haukkumisista ja mustamaalamisesta. Otan ihan mielelläni vastaan uuden nimityksen, "kylähullu". 

Monesti ajattelen ihmisiä, jotka ovat kaavoihinsa kangistuneita ja oman napansa pyörteissä, eivätkä nää puita metsältä. Minusta se on harmillista ja surullista, minä jopa säälin heitä.

Ihmisellä pitäisi olla unelmia ja uskallusta toteuttaa niitä. Rohkeutta avata sisäinen "sielunsa" ja tietämys ja nähdä tämä maailma myös muidenkin silmillä kuin omansa. Olen vahvasti sitä mieltä, että en ole hullu, tai muutenkaan vähä-älyinen, vaan hyvin viisas, herkkä ja vaistoni toimii joka solullaan, minulla on tallella lapsenmielisyys ja se herkkyys mikä lapsilla on, koska pystyn näkemään, aistimaan, ja tuntemaan muidenkin porttaalien elämän. 

Olla luonnon kanssa yhtä ei ole sama, että olet luonnossa. Ihmiset, jotka estävät luontaisen kyvyn nähdä ja kuulla henkiolentoja, estävät itseltään itsensä. Ja näin ollen he eivät uskalla olla lapsenmielisiä ja avoimia. Toki se luonnollinen havaintokyky nähdä ja kohdata luonnonhenkiä karsitaan nykyään meiltä jo lapsena pois. Asutaan kaupungeissa, kaiken hälinän ja kiireen keskellä. On televisiot, tietokoneet ja kännykät, joilla kommunikoidaan päivittäin. Kavereitakaan ei nähdä nenät vastakkain, vaan puhutaan puhelimessa. Vanhemmat eivät anna enää niitä oppeja, mitä minun aikanani lapselle annettiin automaattisesti ja kasvatettiin luonnon keskellä, puhuttiin luonnonhengistä ja kaikesta muustakin mystiikasta ja magiasta avoimesti, opetettiin lääkitsevät kasvit, kerrottiin milloin mitäkin oli oikea aika kerätä. Kerrottiin planeettojen hyvät ajankohdat, tehdä parhaat loitsut, jne... 

Nykyään   tuskin tunnistetaan edes marjoja metsässä, saatikka kasvillisuutta tai eläimiä. Ihmiset ovat niin kaupunkilaistuneet ja kasvaneet erilleen luonnosta. Politiikot tuhoavat maalla asuvien elinmahdollisuudet keskittämällä kaikki kaupunkeihin...... en voi kuin huokasta hyvin syvään.... mihin tämä maailma on menossa ??

Meidän tulisi pitää luonnonhenkiä maan alkuperäisasukkaina, eikä karkoittaa niitä pois. Karkoitamme luonnonhenget, niin kuin villieläimetkin pois synnyinseuduiltaan ja rakennamme kaupunkeja ja muita järisyttäviä laitoksia, joilla pilaamme luonnon perinpohjin. Kaadamme metsät putipuhtaaksi, ei ole enää sijaa villieläimillä, eikä luonnonhengillä, me ihmiset tapamme kaikki sukupuuttoon. Sitten kun viedään esim. susilta luontainen elinympäristö ja ravinto, tottakai ne tulevat lähemmäksi asumuksia, joista löytyy ravintoa, jne.... Tämä on todella epäoikeudenmukaista noita maamme alkuperäisasukkaita kohtaan !

maahinen

Mutta palataanpa takaisin luonnonhenkiin.

Luonnonhengiksi kategorioidaan /luokitellaan kaikki luonnossa asuvat olennot. On olemassa maan, tulen, veden ja ilman elementaariolentoja, sekä kasvi- ja eläinkunnan elementaariolentoja. Myös henkiolennot luokitellaan näihin.

Mainitakseni muutamia; keijut, maahiset, peikot ja tontut ovat niitä yleisempiä, joiden kanssa usein joutuu tekemisiin, tietämättään.

Merenneidot (Suomessa vedenneidot), lohikäärmeet (Suomessa salamaterit), yksisarviset, ym. sellaiset kuuluvat myös luonnonhenkiin, mutta jokainen luokittelee ne satuolenoksi, vaikka totuus on tarua ihmeellisempää.

Myös kummitukset, aaveet, enkelit, serafit ja demonit kuuluvat luonnonhenkiin, vaikka kategoria onkin henkiolentoihin.

Jokaisella puulla, kukalla ja muilla kasveilla on omat luonnonhenget, niin kuin taas jokaisella eläimelläkin. 

Joistakin vanhoista historiankirjoista ja Kalevalastakin löytyy mainintaa niistä, mutta myös noista kaikista muistakin, mitä jo tuolla ylempänä mainitsin. 

Yllämainittujen lisäksi nämä tunnetuimmat;

Ahti, Vellamo, Hiisi, Näkki, Iku-Turso,

Ukko Jumala, Rauni Jumalatar, Immet, Tapio, Mielikki, Emut, Jättiläiset, Haltiaeläimet, Vaeltelevat vainajat, Kalman joukko, Ondomiehet, Ajattaret, Syöjättäret, Hiidenväki, .....

Suomalaisessa kansanperinteen haltiakaartti on niin runsas, että mainitsen vain nämä yleisimmät ja tunnetuimmat.

Mutta mennäänpä näihin tuttuihin ja useasti näkyviin Keijuihin, Maahisiin (demonit ja enkelit ovat myös minulle ihan arkipäiväisiä, mutta keskitytään niihin myöhemmin).

Kaikissa maailman kulttureissa on uskottu yliluonnolliseen ja luonnonhenkiin. Sen avulla ollaan pystytty käsittelemään asioita, joita ei ole pystytty selittämään järjellä. Luonnonhenget ovat kiehtoneet ihmisiä kautta aikojen.

Sana keijukainen tarkoittaa Nykysuomessa pientä, siroa ja kaunista siivellistä olentoa, joka tanssii kukkaniityillä. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. Entisaikaan, siis ennen tätä nykysuuntausta, keijuista ja enkeleitten kauneudesta ja loisteliaalisuudesta sekä hyvyydestä oli toisin. Vanhaan aikaan siis uskottiin keijukaisten olevan aivan erilaisia uskomushahmoja kuin nykyään ajatellaan. Suomalaisessa kansanperinteessä keijukaiset liittyivät kuolemaan, kalmanhajuun, pahoihin henkiin ja painajaisiin. Pieni esimerkki 1898 julkaistusta kirjasta; "jos viet kalmanluita ja -multaa jonkun makuuhuoneeseen, keijukaiset tulevat vaivaamaan ja kiusaamaan nukkuvaa".

Käsityksemme keijukaisista on muuttunut pikkuhiljaa, etenkin 1900-luvulla. Nykyinen keijukaisemme vastaa ulkomaalaisia uskomusperinteitä, ei niinkään suomalaisia. Nykyajatuksen mukaan keijusta on vaikea ajatella, että se on kalman henkiä. Usein, kun keijukainen saapuu (näkymättömänä), hänet tunnistaa kyllä kalman hajusta. Mutta eipä pidä säikähtää vielä. Vaikka keijut yleensä tuokin kuoleman viestejä, ei ne aina ole varsinaisella asialla, vaan haluavat ilakoida ja pitää hauskaa. Heiltä jopa saa vastauksia vaikeisiin kysymyksiin, mutta sinulla pitää olla hyvä luottamus keijuun, kuten keijulla sinuun ja sitä luottamusta on vaikea saavuttaa ja jopa vaarallista. 

En kerro siitä nyt enempää, ehkä myöhemmin ihan omana sivunaan menetelmiä luonnonhenkien luottamuksen saavuttamiseksi.....

Keijurinki metsänneidon ympärillä

Vuonna 1789 Christfrid Ganander kirjoitti suomalaisen mytologian, siinä hän selittää ja kertoo keijukaisista;

Keijukaiset lenteleviä pieniä olentoja, niitä näkee parhaiten, ruumissaatoissa, hautajaisissa ja teillä. Usein valkeina tai mustina valoina. He ovat pahoja ja hyviä. He tulevat sinne, missä jokin kuolee ja missä on ruumis, tuoden mukanaan hajun (kalman). Keijukaiset ovat välihenkiä (välitilan henkiä) ei enkeleitä eikä paholaisia.

 Keijukaisten sanotaan olevan myös vainajien henkiä sekä henkiolentoja, jotka näyttäytyvät vain ihmisille, joilla on kyky kanavoitua maailmankaikkeudelle, kyky siirtyä paikasta toiseen astraaliportin kautta, kyky avata eetterikehonsa niin, että se yhtyy henkimaailman kehoon ja nähdä asioita tulevasta ja menneestä, kyky tehdä taikoja tahtomattaan, (tarkoittaa siis sitä, että se on luontainen kyky, ei pakotettu eikä opeteltu).

Käsitys siitä, että vainajien henget voivat näyttäytyä tuikkivana tulena, on yleinen koko Euroopassa. Meillä kotopuolessa keijuja kutsuttiin nimillä Liekkiö ja Ihtiriekko. Liekkiö oli aikuinen henkiolento ja Ihtiriekko oli taas lapsihenkiolento.

Paljon keiju- ja maahisaiheisia tarinoita löytyy myös vuonna 1555 Olaus Magnuksen kirjoista.

Tulemme tähän aiheeseen liittyen koskettelemaan aluetta, joka ensiksikin on kovin kaukana kaikesta siitä tietoisuudesta, mitä ihmisillä nykyään on älyllisessä maailmassa. Samoin meidän on alusta alkaen kosketeltava aluetta, jonka todenmukaisuuden nykyinen ulkomaailma kiistää. Edellyttäisin vain sitä, rakkaat ystävät, että tähänastisten hengentieteen opintojenne nojalla osottaisitte tunteella ja tunteenomaisesti henkisen maailman ymmärtämystä. Koska ajan mittaan olemme omaksuneet tunteenomaisen ymmärryksen siitä, että aistittavan maailmamme taustalla, sen maailman taustalla jonka ihmisinä koemme, on myös henkinen, aineeton maailma ja fyysinen maailma.

 Mitä sitten fyysiseen maailmaan kuuluu;

Fyysiseen maailmaan kuuluu kaikki se, minkä voimme havaita aisteillamme, minkä silmämme voivat nähdä, korvamme kuulla ja mihin kätemme voi tarttua. Fyysiseen maailmaan myös kuuluu se, mitä itse ihmisenä teemme fyysisen maailmamme piirissä. Eli jos kykenet näkemään, tuntemaan, haistamaan, maistamaan myös henkimaailman, siitä tulee silloin osa sinun fyysistä maailmaasi. Tämä henkien näkeminen ja tunteminen/kommunikoiminen ei kuitenkaan ole kaikille mahdollista. Joten heille, jotka eivät siihen kykene, heidän fyysinen maailmansa on huomattavasti suppeampi kuin niiden, jotka siihen kykenevät. Eikö vain.

Maahinen/ Hiitolainen/ Menninkäinen

Maahisen ulkonäöstä on ristiriitaisia tulkintoja (kuten kaikista muistakin luonnon hengistä).

Mitä itse olen niitä nähnyt, ovat pieniä vaatimattoman näköisiä, ehkä hitusen surullisen näköisiä pikku veitikoita. Minusta ne kaikki näyttävät saman näköisiltä, joten on vaikea sanoa, onko kyseinen nainen vai mies. Muistuttaa minusta aika paljon avaruuden oliota, paitsi maahisilla on iso nenä.

Pääsääntöisesti olen tavannut näitä hassutuksia metsissä, mutta saattavat kuulemma tulla kyläilemään kotiakin.

Maahiset ja Menninkäiset muistuttavat toisiaan niin paljon, että jos olisivat vierekkäin, voisin ne erottaa, mutta kun yleensä yksittäin heitä tapaa, vaikea sanoa, kumpia ne on.

Mutta sen osaan sanoa, että nämä kaikki ovat äärimmäisen leikkisiä tyyppejä. Käpysota etenkin on heille erittäin mieluisaa, sekä varastaa metsässä liikkujalta kaikkea mahdollista, mitä ikinä voi varastaa. Sienet, marjat, kännykät ja jos eväitä mukana, niin eväät, jopa kahvitermari on minulta viety, mutta palautettu tyhjänä.

Menninkäisiltä ja Maahisilta saa paljon tietoa erilaisista asioista, mutta vastaukset tulevat aina tietynlaisena arvoituksina. Eli jos pähkäilet sitten itseksiesi vastauksen, se voi osua oikeaan tai sitten väärään.

Miltä Keiju, Enkeli, Maahinen ja Demoni näyttää

Laitan vain muutamista tuntemistani ja näkemistäni ja kenen kanssa olen keskustellut enemmälti. Ja pyytänyt näyttäytymään hänen omassa olomuodossaan.

Keijuista tuolla jo mainitsinkin, että oikea keiju ei ole sen näköinen mitä nykyään julkisuudessa on kerrottu, se on populääri/elokuva/kaupallistuma, jos nyt niin voi mainita.

Oikea keiju on valopallo tai musta pallo, tarkemmin sitä tutkittuani, sisus on kuin rukoilijasirkka. 

Samoin on enkelit, nekin on vääristetty kuvan kauniiksi, vaikka todellisuudessa ovat hyvinkin rumia, jos saa suoraan sanoa. (Kauneushan on katsojan silmissä). Enkelit muistuttaa enemmänkin Nortre Damen kirkon kuvapatsaita. 

Maahisesta jo mainitsinkin tuolla ylempänä, että minusta se muistuttaa ufo-olentoa.

Demonit ovat loppujen lopuksi aika kauniita.Hyvin paljon maahisen/avaruusolion/ihmisen näköisiä, kauniimpia kuin esim. enkelit. 

Mutta jokaisella luonnonhengellä on taipumus muuttaa itsensä sen näköiseksi kuin ihminen sen haluaa kuvitella, jotta ei säikähtäisi.

 Luonnonhenkien hajut

Oletko koskaan haistanut jotain outoa hajua ja ihmetellyt, että mistä tuo haju/tuoksu tulee ?

Hyvin todennäköisesti sinulla on ollut luonnohenkiä vierailemassa, tai jos olet jossakin muualla, et kotona, ovat ne olleet siinä juuri tai ovat tulleet siihen siksi, että sinä olet siinä.

Jokaisella luonnenhengellä on oma haju, tuolla jo mainitsin aiemmin keijuista, että ne haisee kalmalle.

Maahiset tuoksuu mullalle ja pihkan sekoitukselle.

Jos tunnet erilaisia kukkaistuoksuja, on ns. henkimaailma lähettyvillä.

Jos tunnet ns. piipunhajua, savunhajua, tupakan hajua, palaneen hajua, on demonit lähelläsi.

Hajuja on monia ja jokaisen hajun takana on jokin luonnonhenki. 

En nyt kamalasti luettele niitä sen enempää.

Soitimia, joilla voit kutsua luonnonhenkiä

Mennikäiset ja muut maan henget;

rumpu, 

helistimet, joiden ääni on pehmeä

gongit

kellot

vaskipuhaltimet

kukkopilli

panhuilu

matala sointuva lauluääni (ei kuitenkaan mikään basso)

Keijut ja muut ilman henget;

puhallinsoittimet

huilut

tuulikellot

pajupilli

korkea lauluääni

panhuilu

Vedenalaiset ja veden henget;

kellot

puhallusputket

jousisoittimet

lauluääni

Salamanterit ja tulen henget;

sistrum-helistimet

lyyrat

harput

poikkihuilu

Laitan teille vielä luonnonhengille tarjottavaa

Hirshömpsä

(2 kpl)

3dl vettä

1dl juoksevaa hunajaa

2dl tai puolukkahilloa

1dl puolukoita 

1/2 dl rusinoita

50g tuorehiiva (2pus kuivahiivaa)

1tl suolaa

n.7dl ruisjauhoja

n.7dl vehnäjauhoja

1. Lämmitä vesi ja hunaja kädenlämpöiseksi. Lisää hillo, puolukat ja rusinat.

2. murenna ja sekoita hiiva jauhoihin.

3. Lisää suola ja jauhot. Sekoita ja anna nousta.

4. vaivaa taikina

5. Leivo kaksi limppua tai laita ne voideltuun vuokaan. Anna nousta.

6. Paista uunin alaosassa 175 asteessa noin puoli tuntia tai kunnes pinta on mukavan rusahtava.

Se luulo, että demonit ovat äärimmäisen pahoja, on väärä. Se luulo, että peikot, maahiset, ym. luonnon olennot ja henget ovat pahoja, on väärä. Pahoja ovat vain ihmiset itse, ne tekevät omalla negatiivisella ja pahoilla ajatuksillaan ympäristöstään pahan. Esim: jos sinä menet vihaa pursuten tervehtimään kilttiä koiraa, se murisee sinulle ja näyttää hampaitaan. Meidän ihmisten asenne on muuttunut kanssaeläjiemme kohtaan hyvin negatiiviseksi ja vihaiseksi, olemme äärimmäisen kateellisia toisillemme, ja levittelemme valheita ihmisistä /luonnonhengistä, tms. saavuttaaksemme toisten huomion ja kunnioituksen. Ne ihmiset, jotka näin tekevät, ovat sisimmissään niitä "demoneja", jos nyt lainataan sitä sanaa, niin tajuatte mitä tarkoitan (vaikka demoni itsessään ei ole paha). 

Vaikka päätin, että en puhu kirkosta blgissani, on minun nyt mainittava muutama sana. Mm. kirkko on "ristiinnaulinnut" kaikki demonit, luonnonhenget, noidat ja muuten poikeavat yksilöt, vain saadakseen valtaa itselleen, korottaakseen omaa itsetuntoaan muiden silmissä ja pönkittääkseen kirkon mahtia...... Kristinusko kaikissa muodoissaan on niin negatiivinen, että tuhansia ja tuhansia ihmisiä on tapettu uskonnon varjolla ja sitä tehdään kokoajan lisää.....

Meidän pihan portti luonnonhenkien maahan

Pysyköön silmänne aina avoinna,

sydämenne ylitsevuotavina.

Se mikä lumoaa, myös suojan antaa.

- tää tieto sydämiinne painakaa.

Juomia moneen makuun ja historiaa.

pienessä hiprakassa

Meillehän on aina tolkutettu, että vesi juomista jaloin, mutta keskiaikana ja pakanoiden mielestä se oli vain peseytymiseen tarkoitettua ainetta, toki sitä käytettiin ruuan laitossa, mutta juomana ei pahemmin. Jos vettä juotiin, sen täytyi olla sadevettä tai lähdevettä. Niissä oli oma taikansa ja mystiikkansa.

 Kaupungeissa oli oli yhteisiä kaivoja, mutta maalla vesi haettiin luonnosta: joesta, purosta, ojasta tai lammesta, jos ei ollut lähdettä käytettävänä. Sadevettä käytettiin kun satoi, mutta sitä ei voinut pitkiä aikoja säilyttää, kun se meni nopeasti limaiseksi ja juomakelvottomaksi. Talvella tehtiin vettä lunta sulattamalla ja keittämällä, jolloin se oli juomakelpoista, mutta lähinnä pesuvedeksi.

Mahla oli vettä parempaa juomaa, mutta sitäkään ei saanut kuin keväisin.

Varsinaisia juomia valmistettiin paljon, etenkin oluita ja simoja, sekä näiden sekoitusta simaolutta. Marjoista ja omenista tehtiin mehuja, mutta pääasiallisesti viinejä ja liköörejä. Juhliin pantiin sahtia. Mieto kalja ja piimä olivat arkijuomia - kaljaa tarjoiltiin lihan kanssa ja piimää kalan kanssa.

Vedellä jatkettu kirnupiimä eli harmaa oli tärkeä arkijuoma. Kaikenlaisia juomia myös maustettiin erilaisilla villiyrteillä, katajanmarjoilla, jäkälällä, hunajalla ja kanervahunajalla.

olut/sahdin tekoa

Olut

Oluenpanosta löytyy argeologisia todisteita jo 5000 vuoden takaa. Oluen himo johti siihen, että viljaa alettiin viljellä.Vanhin tunnettu olut enkiduz on monen tuhannen vuoden takaa ja se tehtiin rusinoista, hunajasta, ohraleivästä ja vedestä.  Seos annettiin käydä ja mäski suodatettiin pois maton läpi. Pohjolassa oluen valmistus alkoi jo 1300-500 eaa. ja Suomessa oluenpano alkoi vasta vuosina 50-200 jaa(jälkeen ajanlaskun alun).

Olueksi kutsuttiin juomaa, joka valmistettiin maltaista ja maustettiin hunajalla tai villiyrteillä.

Vanha uskomus, että esi-isämme olisivat olleet aina pienessä hiprakassa, on myytti: vain juhliin ja vieraita varten juotiin vahvoja juomia, kun taas arkena mietoja. Isäntäväki toki joi parempia ja vahvempia oluita kuin muu talonväki.

Kylminä talvipäivinä olutta juotiin lämmitettynä.

Muistan hyvin, kun pikku taaperona isäni kanssa sahtia ja olutta valmistettiin, se oli pienen noitatytön mielestä niin ihmeellistä ja kiehtovaa.

Viikinkiajalta saakka säilyneet ja vielä tänäkin päivänä nautittavat oluet Pohjolassa ovat:

suomalainen sahti

karjalainen leipäolut

saarenmaalainen koduõlu eli sahti

ruotsalainen gotlandsdricka

norjalainen kyläolut 

Mutta oluita oli valtavasti erilaisia; juolavehnäolut, tammenterho-olut, marjaolut...

Vanhoissa eurooppalaisissa oikeudenkäytipöytäkirjoissa mainitaan gruuti. Se oli maustesekoitus, jolla annettiin sahtiin/olueseen pikantti maku ja hyvä säilyvyys, mutta mieletön alkoholiprosentti. Mausteet olivat suomyrtti (jota ei saanut kuin Suomesta), suopursu, villiä rosmariinia, marjoja, koiruohoa sekä pihkaa. Kustaa Vaasa antoi hallintokaudellaan määräyksen sahdin ja oluen humalamäärästä ja se ei saanut ylittää 3,5 %, mutta keinoja oli prosenttien alentamiselle, kun vouti saapui tarkastamaan, nimittäin vesi/mahla, sitä lisättiin siihen tynnyriin, joka meni tarkastukseen.

Suomalaisen sahdin valmistuksessa käytettiin tai lisättiin 

vesi, suomyrtti, suopursu ja ohra. Myös siankärsämöä, katajanmarjoja, kuusenkäpyjä ja petäjän helpeitä eli männyn kuoria. Suomalainen sahti olikin tujua ainesta ja maailmalla hyvin arvostettua. Sahdin ja oluen yrteillä oli suuri tarkoitus valmistuksessa, jokainen kasvihan on erinomainen taika- ja magiakasvi (niistä myöhemmin lisää).

Olut/sahti/sima oli taikajuomaa, sillä humalalla katsottiin olevan yliluonnollisia voimia.

sahdin/oluen tekoastioita

Alkoholiton kalja

8 l vettä tai mahlaa

5dl kaljamaltaita

3,3 dl sokeria tai hunajaa

1tl kuivahiivaa

2 kourallista kuivattuja tai 5 kourallista tuoreita yrttejä esim. siankärsämön kukintoja ja lehtiä

5dl murskattuja puolukoita

10 l kannellinen kattila (ämpäri), laita sinne maltaat, puolukat, yrtit ja sokeri. Keitä 1,5 l vettä ja kaada päälle. Sekoita hyvin, laita kansi höllästi päälle ja anna seoksen hautua 30 min. Näin yrtien ja maltaan aromit tulevat esiin. Lisää sitten 6,5 l kylmää vettä. Koko nesteen lämpötila tulisi olla tämän jälkeen 40 astetta.. lisää halutessasi hunajaa ja sekoita hyvin. Ripottele hiiva nesteen pinnalle. (Myös alkoholittoman oluen pitää käydä.) Jätä kansi hieman raolleen. Jätä kattila/ämpäri huoneenlämpöön 1-2 vuorokaudeksi. Tarkista välillä, että juoma kuplii eli on alkanut käydä. Siivilöi juoma toiseen astiaan ja sulje kansi tiiviisti. Juoma on valmista heti juotavaksi, mutta maku tekeytyy paremmaksi 3 päivässä. Juoma säilyy maukkaana 2 kuukautta, säilytä sitä kylmässä.

Sima

Sima eli metu tai mesi oli vahva ja maukas juhlajuoma, jossa maistui hunaja, yrtit, marjat ja hedelmät. Simaa valmistivat erityisesti anglosaksit, skandinaavit ja erityisesti viikingit. Myös Suomessa valmistettiin simaa ja siitä kerrotaan jo Kalevalassakin.

Suomessa on valmistettu monella erityisellä tavalla simaa, yrttisimaa mustaherukan lehdistä, jota kutsutaan Louhettaren juomaksi. Marjoja ja hedelmiä käytettiin simaan ja valmistettiin jo keskiajalla. Nykyinen vappusimamme onkin uuden ajan tuotantoa ja erittäin helppoa valmistaa.

Muutamia simoja viikingien ja esi-isiemme ajoilta mainittuna:

Hunajasima; yrttejä, vettä ja humalaa.

Marjasima; hunajaa, marjoja ja vettä.

Hedelmäsima; hunajaa, hedelmiä ja vettä.

Maustesima; hunajaa, yrttejä, mausteita, vettä ja humalaa

Hunajasima; hunajaa, ohraa, humalaa ja vettä.

Hunajan tilalla keväisin käytettiin mahlaa, siitä saatiin vahvaa simaa. Siman maustamiseen käytettiin suomyrttiä, mesiangervoa ja valkoapilaa. Mesiangervo oli viikinkien sima- ja olutmauste. Mesiangervo eli Mjödört eli simayrtti suomennettuna.

Sima tehtiin ilman nykyään käytettävää hiivaa. Vesi ja hunaja sekoitettiin ja lämmitettiin tai tynnyri laitettiin aurikoiselle paikalle. Simaan sekoitettiin tarvittavat aineet ja ainakin suomyrttiä. Pidettiin lämpimässä ja odotettiin, että luonnonmukaiset bakteerit käynnistävät käymisen.

Hunajassa itsessään on paljon käymistä edistävää ainetta ja siksi sekoittamatonta, linkomatonta hunajaa voi käyttää leivän nostamiseen ja juomien käyttämiseen.

Pronssiajoilla tehtiin simaa hunajasta, viljasta, marjoista ja suomyrtistä, jota kutsuttiin bjarriksi tai mölskaksi, Englannissa sen nimi oli braggot.

Nokkossima

Nokkonen maistuu erinomaiselta juomassa ja sitä on saatavilla kaikkialla.

noin 7,5  l juomaa:

8 l vettä

1-2 l nokkosen versoja tai lehtiä (2dl kuivattua nokkosta)

500g hunajaa (nykyään voi korvata sokerilla)

0,25 tl hiivaa

 Laita 10 l kannelliseen ämpäriin yrtit ja hunaja. Keitä 1,5 l vettä ja kaada päälle. Sekoita hyvin. Laita kansi löyhästi päälle ja anna hautua 15-30 min. 

Lisää sitten ämpäriin 6,5 l kylmää vettä. Nesteen pitäisi pysyä 40 asteisena. Ripottele hiiva nesteen päälle. Sulje ämpärin kansi vain puoliksi. Jätä huoneen lämpöön 1-2 vuorokaudeksi. Tarkista välillä, että juoma kuplii eli käy. Siivilöi sitten juoma toiseen astiaan ja sulje kansi tiiviisti. Anna käydä 3-5 päivää. Kurki välillä kannen alle. Juoma säilyy 2 kk kylmässä.

Samalla ohjeella voi tehdä simaa yrteistä, väinönputkesta, mahlasta, viinimarjojen lehdistä, jne...

Erilaisia viiniruukkuja

Viini

Todennäköisesti viiniä alettiin tuoda Suomeen viikinkiajalla. Sitä ei käytetty jokapäiväisesti, vaan juhlissa. Viini pakattiin tynnyreihin ja ruukkuihin, sillä lasipullot olivat liian kalliita. Niitä hankittiin vasta myöhäiskeskiajalla kalliin paloviinan säilyttämiseen. Lasia alettiin käyttämään vasta 1900 luvun alussa  muissakin kuin paloviinapulloissa ja ikkunan lasina.

Juhlissa juotiin myös marjaviinejä, se ei tosin ollut niin juhlavaa kuin ulkomailta tuodut viinit. Käytännössä marjaviini oli marjoin maustettua käytettyä simaa.

Viinejä valmistettiin kotona myös yrteistä. Kotitekoiseen viiniin käytettiin usein leskenlehden tuoreita tai kuivattuja kukkia, puna-apilan kukintoja ja kevätesikkoa. Kevätesikon ja leskenlehden käyttöä ei nykytiedon perusteella suositella. (On paljon sellaisia yrttejä ja kasveja, jotka on nykysäännöksien mukaan kiellettyjä, mitä kuitenkin käytettiin entisaikaan ihan säännöllisesti.) Voikukan nykeröt sopivat hyvin viinin valmistukseen. Erikoisviinit olivat loitsuttuja ja monen muotoisen rituaalin käyneitä erityisiä taikajuomia. Oli rakkauden juomaa, voimajuomaa, väkevyysjuomaa, muistinmenetysjuomaa, jne..., jotka oli noitien omia erikoissekotteita, joiden reseptiä ei tiennyt kukaan muu kuin tekijä itse. Osa resepteistä oli hyvinkin vanhoja suvussa kulkeneita suullisia reseptejä, mikä tallennettiin vain muistiin. Näin se pysyi suvun salaisena reseptinä, eikä sitä voinut kukaan varastaa.



Punajuuriviini

Tällä reseptillä viinin valmistaminen on helppoa. Keskiajan Suomessa tavallinen kansa ei viljellyt punajuurta eikä käyttänyt sokeria, vaikka erilaiset juurikkaat olivatkin tavallisia Euroopassa ja tuttuja Suomen ylhäisöllekin. Tällä menetelmällä oli kuitenkin mahdollista valmistaa erilaisia käyneitä juomia, esimerkiksi marjoista ja villiyrteistä.

noin 19 l juomaa;
20l vettä
3-4kg punajuuria
5kg hunajaa tai sokeria
1kg rusinoita
pala ruisleipää
leivinhiivaa

Kuori ja viipaloi punajuuret. Keitä niitä noin 2,5 l:ssa vettä muutaman tunnin ajan, kunnes niistä on lähtenyt väri. Siivilöi neste suureen saaviin ja sekoita siihen hunaja (sokeri) ja rusinat. Lisää loppu vesi kylmänä ja sekoita. Voitele ruisleivänpala leivinhiivalla ja aseta se nesteen pinnalle hiivapuoli alaspäin. Älä enää sekoita. Peitä astia keittiöpyyhkellä ja anna viinin käydä rauhassa muutaman viikon ajan, kunnes käyminen loppuu. Pullota juoma, kun käyminen on loppunut.



Likööri ja Viina

Paloviina ja liköörit saapuivat Suomeen vasta myöhäiskeskiajalla. Ensimmäinen tieto paloviinan myynnistä Tukholmasta on vuosilta 1467-1470. Paloviinaa juotiin sellaisenaan tai siihen lisättiin mausteita ja yrttejä tms., saatiin aikaiseksi likööri. Vanhin säilynyt likööriresepti on vuodelta 1522 Västeråsin läkebok-teoksessa. Siinä todetaan seuraavasti: "Otetaan elämän vettä ja laitetaan siihen yrttejä, mausteita, juuria, siemeniä, kukkia tai muuta saatavilla olevaa ainesta ja annetaan lasin/pullon olla aurinkoisessa paikassa tai tulen vieressä vähintään kolme tuntia." Näin saatiin likööreihin jumaluuksien voimia. Myös erilaisia loitsuja ja taikakeinoja tehtiin, jotta saatiin mahdollisemman toimiva ja käyttökelpoinen lääkelikööri. Keskiajan liköörit oli tarkoitettu lääkkeiksi. Alkoholiin sekoitettiin runsaasti mausteita ja mitä erilaisempia yrttejä, jopa kymmeniä eri lajeja, näin saatiin mahdollisimman moneen vaivaan apu yhdestä pullosta. Monet yrttien aineosat liukenivat veden sijaan vain alkoholiin, joten alkoholipitoiset tuotteet levisivät lääkekäyttöön nopeasti.

Suosittelen maistamaan näitä likööreitä jotka on valmistettu keskiajan lopulla ja renessanssiajalta lähtien (siis resepti, jota tehdään edelleenkin) Ranskalainen Chartreuse (élixir de longue vie eli pitkän elämän eliksiiri, vuodesta 1605), Hollantilainen Bols (vuodesta 1575) ja Saksalainen Der Lachs (vuodesta 1598).

Pitkän elämän eliksiiri


Alla oleva likööriohje on vanha, mutta nykyaikaistettu valmiilla viinalla, kun meillä Suomessa ei saa viinaa polttaa eikä tislata, en siksi voinut ohjetta laittaa.

Mesiangervo


Mesiangervonlehtilikööri

3,5 dl juomaa;
3,5dl alkoholia (mieluiten 80-40% kirkasta tai konjakkia, wiskiä)
10 mesiangervon lehteä
noin 1-2dl vaaleaa siirappia tai hunajaa

Sekoita aineet tiiviskantiseen purkkiin ja anna maustua 2-6 kuukautta. Siivilöi sitten juoma ja tarkista maku, lisää tarvittaessa joko makeutta tai alkoholia. Jos lehtien maku on liian mieto, lisää uusia lehtiä ja anna juoman maustua vielä 2 kuukauden ajan. Pullota sitten juoma ja jätä se kypsymään.

Likööri- ja viiniastioita

Ennen tehtiin paljon erilaisia juomia eri tarkoituksiin; lääkkeeksi/rohdoksi, janojuoma, juhlajuoma, kotijuoma, uhrijuoma, jumalten lepytysjuoma, jumalten yhdistymisjuoma, jne... Tämä seuraava resepti on Toukojuoma, jota noituudessa (wiccalaisilla se on Beltane) juotiin toukokuulla ja yhdistettiin jumaliin, ei yhteen, vaan moniin, eri jumalia pyydettiin apuun kaikenlaisten tehtävien onnistumiseksi. Viljely-, karjankasvatus-, metsänhoito-, kalastus-, metsästys-, jne... juomaa juotiin yhdessä eri tarkoitusperään omaavan jumaluuden kanssa, samalla kunnioitettiin ja ylistettiin sitä jumalaa. Tätä tiettyä Toukojuomaa tehtiin vain siis jumalille ja niiden kuinnioitukselle ja samalla saatiin itselle yhteys ja voima  juomaa juotaessa.



Toukojuoma
eli maitrank

1,5l juomaa;
1,5l reininviintä
10g tuoreita maahumalan lehtiä
10g mustaherukan lehtiä
15 kpl tuoksumaratin ja tuoksusimakkeen lehteä
20g mansikan lehteä
125g hunajaa

Pane lehdet kulhoon, kaada päälle viini ja hunaja. Anna juoman tekeytyä vähintään tunnin ajan huoneenlämmössä. Siivilöi valmis juoma ja tarjoa lämmitettynä.



Silmujuoma

Pyhän Pihlajan silmuista tehty juoma, maistuu mantelilta. Silmut tulee tarkkaan valikoida, ihan mikä vaan silmu ei kelpaa. Silmujuoma on erittän vahva loitsujuoma. Jokaisen irrotetun silmun kohdalla loitsittiin, siitä mille juoma tehtiin tai mihin tarkoitukseen se tuli. Esim: jos rakkaudenjuomaksi, hoettiin joka silmun kohdalla rakkausloitsu sekä sen miehen ja naisen nimi, ketkä haluttiin rakastuttaa toisiinsa.

noin 3L juomaa;
3l vettä
3l pihlajan silmuja
700g hunajaa (sokeria)

Liota silmuja vedessä yön yli. Vaihda sitten vesi (tämä vesi otetaan talteen pirulle). Laita uutta vettä sen verran, että silmut peittyy juuri kattilassa. Keitä silmuja 1,5-2 tuntia. Siivilöi silmut pois ja lisää hunaja (sokeri). Keitä juomaa uudestaa sekottaen, kunnes hunaja (sokeri) on liuennut. Jäähdytä ja juo tai juota sille, jolle loitsu tehty.

- - - - - 



Pyhistä puista ja kasvillisuudesta myöhemmin lisää.