pienessä hiprakassa
Meillehän on aina tolkutettu, että vesi juomista jaloin, mutta keskiaikana ja pakanoiden mielestä se oli vain peseytymiseen tarkoitettua ainetta, toki sitä käytettiin ruuan laitossa, mutta juomana ei pahemmin. Jos vettä juotiin, sen täytyi olla sadevettä tai lähdevettä. Niissä oli oma taikansa ja mystiikkansa.
Kaupungeissa oli oli yhteisiä kaivoja, mutta maalla vesi haettiin luonnosta: joesta, purosta, ojasta tai lammesta, jos ei ollut lähdettä käytettävänä. Sadevettä käytettiin kun satoi, mutta sitä ei voinut pitkiä aikoja säilyttää, kun se meni nopeasti limaiseksi ja juomakelvottomaksi. Talvella tehtiin vettä lunta sulattamalla ja keittämällä, jolloin se oli juomakelpoista, mutta lähinnä pesuvedeksi.
Mahla oli vettä parempaa juomaa, mutta sitäkään ei saanut kuin keväisin.
Varsinaisia juomia valmistettiin paljon, etenkin oluita ja simoja, sekä näiden sekoitusta simaolutta. Marjoista ja omenista tehtiin mehuja, mutta pääasiallisesti viinejä ja liköörejä. Juhliin pantiin sahtia. Mieto kalja ja piimä olivat arkijuomia - kaljaa tarjoiltiin lihan kanssa ja piimää kalan kanssa.
Vedellä jatkettu kirnupiimä eli harmaa oli tärkeä arkijuoma. Kaikenlaisia juomia myös maustettiin erilaisilla villiyrteillä, katajanmarjoilla, jäkälällä, hunajalla ja kanervahunajalla.
olut/sahdin tekoa
Olut
Oluenpanosta löytyy argeologisia todisteita jo 5000 vuoden takaa. Oluen himo johti siihen, että viljaa alettiin viljellä.Vanhin tunnettu olut enkiduz on monen tuhannen vuoden takaa ja se tehtiin rusinoista, hunajasta, ohraleivästä ja vedestä. Seos annettiin käydä ja mäski suodatettiin pois maton läpi. Pohjolassa oluen valmistus alkoi jo 1300-500 eaa. ja Suomessa oluenpano alkoi vasta vuosina 50-200 jaa(jälkeen ajanlaskun alun).
Olueksi kutsuttiin juomaa, joka valmistettiin maltaista ja maustettiin hunajalla tai villiyrteillä.
Vanha uskomus, että esi-isämme olisivat olleet aina pienessä hiprakassa, on myytti: vain juhliin ja vieraita varten juotiin vahvoja juomia, kun taas arkena mietoja. Isäntäväki toki joi parempia ja vahvempia oluita kuin muu talonväki.
Kylminä talvipäivinä olutta juotiin lämmitettynä.
Muistan hyvin, kun pikku taaperona isäni kanssa sahtia ja olutta valmistettiin, se oli pienen noitatytön mielestä niin ihmeellistä ja kiehtovaa.
Viikinkiajalta saakka säilyneet ja vielä tänäkin päivänä nautittavat oluet Pohjolassa ovat:
suomalainen sahti
karjalainen leipäolut
saarenmaalainen koduõlu eli sahti
ruotsalainen gotlandsdricka
norjalainen kyläolut
Mutta oluita oli valtavasti erilaisia; juolavehnäolut, tammenterho-olut, marjaolut...
Vanhoissa eurooppalaisissa oikeudenkäytipöytäkirjoissa mainitaan gruuti. Se oli maustesekoitus, jolla annettiin sahtiin/olueseen pikantti maku ja hyvä säilyvyys, mutta mieletön alkoholiprosentti. Mausteet olivat suomyrtti (jota ei saanut kuin Suomesta), suopursu, villiä rosmariinia, marjoja, koiruohoa sekä pihkaa. Kustaa Vaasa antoi hallintokaudellaan määräyksen sahdin ja oluen humalamäärästä ja se ei saanut ylittää 3,5 %, mutta keinoja oli prosenttien alentamiselle, kun vouti saapui tarkastamaan, nimittäin vesi/mahla, sitä lisättiin siihen tynnyriin, joka meni tarkastukseen.
Suomalaisen sahdin valmistuksessa käytettiin tai lisättiin
vesi, suomyrtti, suopursu ja ohra. Myös siankärsämöä, katajanmarjoja, kuusenkäpyjä ja petäjän helpeitä eli männyn kuoria. Suomalainen sahti olikin tujua ainesta ja maailmalla hyvin arvostettua. Sahdin ja oluen yrteillä oli suuri tarkoitus valmistuksessa, jokainen kasvihan on erinomainen taika- ja magiakasvi (niistä myöhemmin lisää).
Olut/sahti/sima oli taikajuomaa, sillä humalalla katsottiin olevan yliluonnollisia voimia.
sahdin/oluen tekoastioita
Alkoholiton kalja
8 l vettä tai mahlaa
5dl kaljamaltaita
3,3 dl sokeria tai hunajaa
1tl kuivahiivaa
2 kourallista kuivattuja tai 5 kourallista tuoreita yrttejä esim. siankärsämön kukintoja ja lehtiä
5dl murskattuja puolukoita
10 l kannellinen kattila (ämpäri), laita sinne maltaat, puolukat, yrtit ja sokeri. Keitä 1,5 l vettä ja kaada päälle. Sekoita hyvin, laita kansi höllästi päälle ja anna seoksen hautua 30 min. Näin yrtien ja maltaan aromit tulevat esiin. Lisää sitten 6,5 l kylmää vettä. Koko nesteen lämpötila tulisi olla tämän jälkeen 40 astetta.. lisää halutessasi hunajaa ja sekoita hyvin. Ripottele hiiva nesteen pinnalle. (Myös alkoholittoman oluen pitää käydä.) Jätä kansi hieman raolleen. Jätä kattila/ämpäri huoneenlämpöön 1-2 vuorokaudeksi. Tarkista välillä, että juoma kuplii eli on alkanut käydä. Siivilöi juoma toiseen astiaan ja sulje kansi tiiviisti. Juoma on valmista heti juotavaksi, mutta maku tekeytyy paremmaksi 3 päivässä. Juoma säilyy maukkaana 2 kuukautta, säilytä sitä kylmässä.
Sima
Sima eli metu tai mesi oli vahva ja maukas juhlajuoma, jossa maistui hunaja, yrtit, marjat ja hedelmät. Simaa valmistivat erityisesti anglosaksit, skandinaavit ja erityisesti viikingit. Myös Suomessa valmistettiin simaa ja siitä kerrotaan jo Kalevalassakin.
Suomessa on valmistettu monella erityisellä tavalla simaa, yrttisimaa mustaherukan lehdistä, jota kutsutaan Louhettaren juomaksi. Marjoja ja hedelmiä käytettiin simaan ja valmistettiin jo keskiajalla. Nykyinen vappusimamme onkin uuden ajan tuotantoa ja erittäin helppoa valmistaa.
Muutamia simoja viikingien ja esi-isiemme ajoilta mainittuna:
Hunajasima; yrttejä, vettä ja humalaa.
Marjasima; hunajaa, marjoja ja vettä.
Hedelmäsima; hunajaa, hedelmiä ja vettä.
Maustesima; hunajaa, yrttejä, mausteita, vettä ja humalaa
Hunajasima; hunajaa, ohraa, humalaa ja vettä.
Hunajan tilalla keväisin käytettiin mahlaa, siitä saatiin vahvaa simaa. Siman maustamiseen käytettiin suomyrttiä, mesiangervoa ja valkoapilaa. Mesiangervo oli viikinkien sima- ja olutmauste. Mesiangervo eli Mjödört eli simayrtti suomennettuna.
Sima tehtiin ilman nykyään käytettävää hiivaa. Vesi ja hunaja sekoitettiin ja lämmitettiin tai tynnyri laitettiin aurikoiselle paikalle. Simaan sekoitettiin tarvittavat aineet ja ainakin suomyrttiä. Pidettiin lämpimässä ja odotettiin, että luonnonmukaiset bakteerit käynnistävät käymisen.
Hunajassa itsessään on paljon käymistä edistävää ainetta ja siksi sekoittamatonta, linkomatonta hunajaa voi käyttää leivän nostamiseen ja juomien käyttämiseen.
Pronssiajoilla tehtiin simaa hunajasta, viljasta, marjoista ja suomyrtistä, jota kutsuttiin bjarriksi tai mölskaksi, Englannissa sen nimi oli braggot.
Nokkossima
Nokkonen maistuu erinomaiselta juomassa ja sitä on saatavilla kaikkialla.
noin 7,5 l juomaa:
8 l vettä
1-2 l nokkosen versoja tai lehtiä (2dl kuivattua nokkosta)
500g hunajaa (nykyään voi korvata sokerilla)
0,25 tl hiivaa
Laita 10 l kannelliseen ämpäriin yrtit ja hunaja. Keitä 1,5 l vettä ja kaada päälle. Sekoita hyvin. Laita kansi löyhästi päälle ja anna hautua 15-30 min.
Lisää sitten ämpäriin 6,5 l kylmää vettä. Nesteen pitäisi pysyä 40 asteisena. Ripottele hiiva nesteen päälle. Sulje ämpärin kansi vain puoliksi. Jätä huoneen lämpöön 1-2 vuorokaudeksi. Tarkista välillä, että juoma kuplii eli käy. Siivilöi sitten juoma toiseen astiaan ja sulje kansi tiiviisti. Anna käydä 3-5 päivää. Kurki välillä kannen alle. Juoma säilyy 2 kk kylmässä.
Samalla ohjeella voi tehdä simaa yrteistä, väinönputkesta, mahlasta, viinimarjojen lehdistä, jne...
Viini
Todennäköisesti viiniä alettiin tuoda Suomeen viikinkiajalla. Sitä ei käytetty jokapäiväisesti, vaan juhlissa. Viini pakattiin tynnyreihin ja ruukkuihin, sillä lasipullot olivat liian kalliita. Niitä hankittiin vasta myöhäiskeskiajalla kalliin paloviinan säilyttämiseen. Lasia alettiin käyttämään vasta 1900 luvun alussa muissakin kuin paloviinapulloissa ja ikkunan lasina.
Juhlissa juotiin myös marjaviinejä, se ei tosin ollut niin juhlavaa kuin ulkomailta tuodut viinit. Käytännössä marjaviini oli marjoin maustettua käytettyä simaa.
Viinejä valmistettiin kotona myös yrteistä. Kotitekoiseen viiniin käytettiin usein leskenlehden tuoreita tai kuivattuja kukkia, puna-apilan kukintoja ja kevätesikkoa. Kevätesikon ja leskenlehden käyttöä ei nykytiedon perusteella suositella. (On paljon sellaisia yrttejä ja kasveja, jotka on nykysäännöksien mukaan kiellettyjä, mitä kuitenkin käytettiin entisaikaan ihan säännöllisesti.) Voikukan nykeröt sopivat hyvin viinin valmistukseen. Erikoisviinit olivat loitsuttuja ja monen muotoisen rituaalin käyneitä erityisiä taikajuomia. Oli rakkauden juomaa, voimajuomaa, väkevyysjuomaa, muistinmenetysjuomaa, jne..., jotka oli noitien omia erikoissekotteita, joiden reseptiä ei tiennyt kukaan muu kuin tekijä itse. Osa resepteistä oli hyvinkin vanhoja suvussa kulkeneita suullisia reseptejä, mikä tallennettiin vain muistiin. Näin se pysyi suvun salaisena reseptinä, eikä sitä voinut kukaan varastaa.
Punajuuriviini
Tällä reseptillä viinin valmistaminen on helppoa. Keskiajan Suomessa tavallinen kansa ei viljellyt punajuurta eikä käyttänyt sokeria, vaikka erilaiset juurikkaat olivatkin tavallisia Euroopassa ja tuttuja Suomen ylhäisöllekin. Tällä menetelmällä oli kuitenkin mahdollista valmistaa erilaisia käyneitä juomia, esimerkiksi marjoista ja villiyrteistä.
noin 19 l juomaa;
20l vettä
3-4kg punajuuria
5kg hunajaa tai sokeria
1kg rusinoita
pala ruisleipää
leivinhiivaa
Kuori ja viipaloi punajuuret. Keitä niitä noin 2,5 l:ssa vettä muutaman tunnin ajan, kunnes niistä on lähtenyt väri. Siivilöi neste suureen saaviin ja sekoita siihen hunaja (sokeri) ja rusinat. Lisää loppu vesi kylmänä ja sekoita. Voitele ruisleivänpala leivinhiivalla ja aseta se nesteen pinnalle hiivapuoli alaspäin. Älä enää sekoita. Peitä astia keittiöpyyhkellä ja anna viinin käydä rauhassa muutaman viikon ajan, kunnes käyminen loppuu. Pullota juoma, kun käyminen on loppunut.
Likööri ja Viina
Paloviina ja liköörit saapuivat Suomeen vasta myöhäiskeskiajalla. Ensimmäinen tieto paloviinan myynnistä Tukholmasta on vuosilta 1467-1470. Paloviinaa juotiin sellaisenaan tai siihen lisättiin mausteita ja yrttejä tms., saatiin aikaiseksi likööri. Vanhin säilynyt likööriresepti on vuodelta 1522 Västeråsin läkebok-teoksessa. Siinä todetaan seuraavasti: "Otetaan elämän vettä ja laitetaan siihen yrttejä, mausteita, juuria, siemeniä, kukkia tai muuta saatavilla olevaa ainesta ja annetaan lasin/pullon olla aurinkoisessa paikassa tai tulen vieressä vähintään kolme tuntia." Näin saatiin likööreihin jumaluuksien voimia. Myös erilaisia loitsuja ja taikakeinoja tehtiin, jotta saatiin mahdollisemman toimiva ja käyttökelpoinen lääkelikööri. Keskiajan liköörit oli tarkoitettu lääkkeiksi. Alkoholiin sekoitettiin runsaasti mausteita ja mitä erilaisempia yrttejä, jopa kymmeniä eri lajeja, näin saatiin mahdollisimman moneen vaivaan apu yhdestä pullosta. Monet yrttien aineosat liukenivat veden sijaan vain alkoholiin, joten alkoholipitoiset tuotteet levisivät lääkekäyttöön nopeasti.
Suosittelen maistamaan näitä likööreitä jotka on valmistettu keskiajan lopulla ja renessanssiajalta lähtien (siis resepti, jota tehdään edelleenkin) Ranskalainen Chartreuse (élixir de longue vie eli pitkän elämän eliksiiri, vuodesta 1605), Hollantilainen Bols (vuodesta 1575) ja Saksalainen Der Lachs (vuodesta 1598).
Pitkän elämän eliksiiri
Alla oleva likööriohje on vanha, mutta nykyaikaistettu valmiilla viinalla, kun meillä Suomessa ei saa viinaa polttaa eikä tislata, en siksi voinut ohjetta laittaa.
Mesiangervo
Mesiangervonlehtilikööri
3,5 dl juomaa;
3,5dl alkoholia (mieluiten 80-40% kirkasta tai konjakkia, wiskiä)
10 mesiangervon lehteä
noin 1-2dl vaaleaa siirappia tai hunajaa
Sekoita aineet tiiviskantiseen purkkiin ja anna maustua 2-6 kuukautta. Siivilöi sitten juoma ja tarkista maku, lisää tarvittaessa joko makeutta tai alkoholia. Jos lehtien maku on liian mieto, lisää uusia lehtiä ja anna juoman maustua vielä 2 kuukauden ajan. Pullota sitten juoma ja jätä se kypsymään.
Likööri- ja viiniastioita
Ennen tehtiin paljon erilaisia juomia eri tarkoituksiin; lääkkeeksi/rohdoksi, janojuoma, juhlajuoma, kotijuoma, uhrijuoma, jumalten lepytysjuoma, jumalten yhdistymisjuoma, jne... Tämä seuraava resepti on Toukojuoma, jota noituudessa (wiccalaisilla se on Beltane) juotiin toukokuulla ja yhdistettiin jumaliin, ei yhteen, vaan moniin, eri jumalia pyydettiin apuun kaikenlaisten tehtävien onnistumiseksi. Viljely-, karjankasvatus-, metsänhoito-, kalastus-, metsästys-, jne... juomaa juotiin yhdessä eri tarkoitusperään omaavan jumaluuden kanssa, samalla kunnioitettiin ja ylistettiin sitä jumalaa. Tätä tiettyä Toukojuomaa tehtiin vain siis jumalille ja niiden kuinnioitukselle ja samalla saatiin itselle yhteys ja voima juomaa juotaessa.
Toukojuoma
eli maitrank
1,5l juomaa;
1,5l reininviintä
10g tuoreita maahumalan lehtiä
10g mustaherukan lehtiä
15 kpl tuoksumaratin ja tuoksusimakkeen lehteä
20g mansikan lehteä
125g hunajaa
Pane lehdet kulhoon, kaada päälle viini ja hunaja. Anna juoman tekeytyä vähintään tunnin ajan huoneenlämmössä. Siivilöi valmis juoma ja tarjoa lämmitettynä.
Silmujuoma
Pyhän Pihlajan silmuista tehty juoma, maistuu mantelilta. Silmut tulee tarkkaan valikoida, ihan mikä vaan silmu ei kelpaa. Silmujuoma on erittän vahva loitsujuoma. Jokaisen irrotetun silmun kohdalla loitsittiin, siitä mille juoma tehtiin tai mihin tarkoitukseen se tuli. Esim: jos rakkaudenjuomaksi, hoettiin joka silmun kohdalla rakkausloitsu sekä sen miehen ja naisen nimi, ketkä haluttiin rakastuttaa toisiinsa.
noin 3L juomaa;
3l vettä
3l pihlajan silmuja
700g hunajaa (sokeria)
Liota silmuja vedessä yön yli. Vaihda sitten vesi (tämä vesi otetaan talteen pirulle). Laita uutta vettä sen verran, että silmut peittyy juuri kattilassa. Keitä silmuja 1,5-2 tuntia. Siivilöi silmut pois ja lisää hunaja (sokeri). Keitä juomaa uudestaa sekottaen, kunnes hunaja (sokeri) on liuennut. Jäähdytä ja juo tai juota sille, jolle loitsu tehty.
- - - - -
Pyhistä puista ja kasvillisuudesta myöhemmin lisää.
Juhlissa juotiin myös marjaviinejä, se ei tosin ollut niin juhlavaa kuin ulkomailta tuodut viinit. Käytännössä marjaviini oli marjoin maustettua käytettyä simaa.
Viinejä valmistettiin kotona myös yrteistä. Kotitekoiseen viiniin käytettiin usein leskenlehden tuoreita tai kuivattuja kukkia, puna-apilan kukintoja ja kevätesikkoa. Kevätesikon ja leskenlehden käyttöä ei nykytiedon perusteella suositella. (On paljon sellaisia yrttejä ja kasveja, jotka on nykysäännöksien mukaan kiellettyjä, mitä kuitenkin käytettiin entisaikaan ihan säännöllisesti.) Voikukan nykeröt sopivat hyvin viinin valmistukseen. Erikoisviinit olivat loitsuttuja ja monen muotoisen rituaalin käyneitä erityisiä taikajuomia. Oli rakkauden juomaa, voimajuomaa, väkevyysjuomaa, muistinmenetysjuomaa, jne..., jotka oli noitien omia erikoissekotteita, joiden reseptiä ei tiennyt kukaan muu kuin tekijä itse. Osa resepteistä oli hyvinkin vanhoja suvussa kulkeneita suullisia reseptejä, mikä tallennettiin vain muistiin. Näin se pysyi suvun salaisena reseptinä, eikä sitä voinut kukaan varastaa.
Punajuuriviini
Tällä reseptillä viinin valmistaminen on helppoa. Keskiajan Suomessa tavallinen kansa ei viljellyt punajuurta eikä käyttänyt sokeria, vaikka erilaiset juurikkaat olivatkin tavallisia Euroopassa ja tuttuja Suomen ylhäisöllekin. Tällä menetelmällä oli kuitenkin mahdollista valmistaa erilaisia käyneitä juomia, esimerkiksi marjoista ja villiyrteistä.
noin 19 l juomaa;
20l vettä
3-4kg punajuuria
5kg hunajaa tai sokeria
1kg rusinoita
pala ruisleipää
leivinhiivaa
Kuori ja viipaloi punajuuret. Keitä niitä noin 2,5 l:ssa vettä muutaman tunnin ajan, kunnes niistä on lähtenyt väri. Siivilöi neste suureen saaviin ja sekoita siihen hunaja (sokeri) ja rusinat. Lisää loppu vesi kylmänä ja sekoita. Voitele ruisleivänpala leivinhiivalla ja aseta se nesteen pinnalle hiivapuoli alaspäin. Älä enää sekoita. Peitä astia keittiöpyyhkellä ja anna viinin käydä rauhassa muutaman viikon ajan, kunnes käyminen loppuu. Pullota juoma, kun käyminen on loppunut.
Likööri ja Viina
Paloviina ja liköörit saapuivat Suomeen vasta myöhäiskeskiajalla. Ensimmäinen tieto paloviinan myynnistä Tukholmasta on vuosilta 1467-1470. Paloviinaa juotiin sellaisenaan tai siihen lisättiin mausteita ja yrttejä tms., saatiin aikaiseksi likööri. Vanhin säilynyt likööriresepti on vuodelta 1522 Västeråsin läkebok-teoksessa. Siinä todetaan seuraavasti: "Otetaan elämän vettä ja laitetaan siihen yrttejä, mausteita, juuria, siemeniä, kukkia tai muuta saatavilla olevaa ainesta ja annetaan lasin/pullon olla aurinkoisessa paikassa tai tulen vieressä vähintään kolme tuntia." Näin saatiin likööreihin jumaluuksien voimia. Myös erilaisia loitsuja ja taikakeinoja tehtiin, jotta saatiin mahdollisemman toimiva ja käyttökelpoinen lääkelikööri. Keskiajan liköörit oli tarkoitettu lääkkeiksi. Alkoholiin sekoitettiin runsaasti mausteita ja mitä erilaisempia yrttejä, jopa kymmeniä eri lajeja, näin saatiin mahdollisimman moneen vaivaan apu yhdestä pullosta. Monet yrttien aineosat liukenivat veden sijaan vain alkoholiin, joten alkoholipitoiset tuotteet levisivät lääkekäyttöön nopeasti.
Suosittelen maistamaan näitä likööreitä jotka on valmistettu keskiajan lopulla ja renessanssiajalta lähtien (siis resepti, jota tehdään edelleenkin) Ranskalainen Chartreuse (élixir de longue vie eli pitkän elämän eliksiiri, vuodesta 1605), Hollantilainen Bols (vuodesta 1575) ja Saksalainen Der Lachs (vuodesta 1598).
Pitkän elämän eliksiiri
Alla oleva likööriohje on vanha, mutta nykyaikaistettu valmiilla viinalla, kun meillä Suomessa ei saa viinaa polttaa eikä tislata, en siksi voinut ohjetta laittaa.
Mesiangervo
Mesiangervonlehtilikööri
3,5 dl juomaa;
3,5dl alkoholia (mieluiten 80-40% kirkasta tai konjakkia, wiskiä)
10 mesiangervon lehteä
noin 1-2dl vaaleaa siirappia tai hunajaa
Sekoita aineet tiiviskantiseen purkkiin ja anna maustua 2-6 kuukautta. Siivilöi sitten juoma ja tarkista maku, lisää tarvittaessa joko makeutta tai alkoholia. Jos lehtien maku on liian mieto, lisää uusia lehtiä ja anna juoman maustua vielä 2 kuukauden ajan. Pullota sitten juoma ja jätä se kypsymään.
Likööri- ja viiniastioita
Ennen tehtiin paljon erilaisia juomia eri tarkoituksiin; lääkkeeksi/rohdoksi, janojuoma, juhlajuoma, kotijuoma, uhrijuoma, jumalten lepytysjuoma, jumalten yhdistymisjuoma, jne... Tämä seuraava resepti on Toukojuoma, jota noituudessa (wiccalaisilla se on Beltane) juotiin toukokuulla ja yhdistettiin jumaliin, ei yhteen, vaan moniin, eri jumalia pyydettiin apuun kaikenlaisten tehtävien onnistumiseksi. Viljely-, karjankasvatus-, metsänhoito-, kalastus-, metsästys-, jne... juomaa juotiin yhdessä eri tarkoitusperään omaavan jumaluuden kanssa, samalla kunnioitettiin ja ylistettiin sitä jumalaa. Tätä tiettyä Toukojuomaa tehtiin vain siis jumalille ja niiden kuinnioitukselle ja samalla saatiin itselle yhteys ja voima juomaa juotaessa.
Toukojuoma
eli maitrank
1,5l juomaa;
1,5l reininviintä
10g tuoreita maahumalan lehtiä
10g mustaherukan lehtiä
15 kpl tuoksumaratin ja tuoksusimakkeen lehteä
20g mansikan lehteä
125g hunajaa
Pane lehdet kulhoon, kaada päälle viini ja hunaja. Anna juoman tekeytyä vähintään tunnin ajan huoneenlämmössä. Siivilöi valmis juoma ja tarjoa lämmitettynä.
Silmujuoma
Pyhän Pihlajan silmuista tehty juoma, maistuu mantelilta. Silmut tulee tarkkaan valikoida, ihan mikä vaan silmu ei kelpaa. Silmujuoma on erittän vahva loitsujuoma. Jokaisen irrotetun silmun kohdalla loitsittiin, siitä mille juoma tehtiin tai mihin tarkoitukseen se tuli. Esim: jos rakkaudenjuomaksi, hoettiin joka silmun kohdalla rakkausloitsu sekä sen miehen ja naisen nimi, ketkä haluttiin rakastuttaa toisiinsa.
noin 3L juomaa;
3l vettä
3l pihlajan silmuja
700g hunajaa (sokeria)
Liota silmuja vedessä yön yli. Vaihda sitten vesi (tämä vesi otetaan talteen pirulle). Laita uutta vettä sen verran, että silmut peittyy juuri kattilassa. Keitä silmuja 1,5-2 tuntia. Siivilöi silmut pois ja lisää hunaja (sokeri). Keitä juomaa uudestaa sekottaen, kunnes hunaja (sokeri) on liuennut. Jäähdytä ja juo tai juota sille, jolle loitsu tehty.
- - - - -
Pyhistä puista ja kasvillisuudesta myöhemmin lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti