Onko teistä kukaan koskaan saanut lumipallosta päähän, tai kävystä, tms. metsässä liikkuessanne tai hiljaisella metsätiellä kulkiessanne? Ketään ei näy, mutta joku heittelee lumipallolla ? Hah, noh, sehän on ihan luonnonhenkien lempipuuhaa, minulle on käynyt usein niin. Välillä jaksan heittäytyä heidän leikkeihinsä, mutta toisinaan taas jätän sen ihan huomioimatta.
Kerran, kun olin sienimetsällä, löysin paljon kanttarellejä ja suppilovahveroita, niitä oli pilvin pimein joka puolella, koppani oli pian täynnä, enkä millään olisi halunnut jättää niitä sieniä sinne, enkä jaksanut lähteä hakemaan uusia koppiakaan kotoa, koska matka kuitenkin oli sen verran pitkä. Silmäkulmassa vilahti jotain, käänsin katseeni ja ketään ei näkynyt. Jatkoin keräämistä takin päälle, josta olin tehnyt pussukan. Taas vilahti ja kuului kimakka surahdus. Omituinen tuoksu ympäröi minut ja ehtisin miettiä, mikä tämä haju on? Samassa huomasin, että kopastani oli viety sieniä sillä aikaa, kun keräsin niitä takkini päälle. Arvasin, että jaahas, menninkäisillä on taas kujeet mielessä (kutsun niitä menninkäisiksi). Kävin istumaan kaatuneen puun sammaleiselle rungolle ja hyräilin jo lapsena oppimaani keijujen hymniä. Oli hetken aivan hiljaista, linnut eivät laulaneet, puut eivät suhisseet, tuuli oli aivan tyyni. Mutta sitten alkoi käpysota, käpyjä lenteli joka suunasta, yritin heitellä takaisin puuta pahkaan, kun en nähnyt heitä, aistin vain heidän olemassa olon. Käpysota jatkui tovin, sitten vaan sanoin, "nyt aika lopettaa, kiitos tuokiosta kanssani", keräsin kamppeni ja lähdin kotia päin. Tämä siis tapahtui vuonna 2017 syksyllä.
Voisin kertoa lukuisia eri tarinoita ja tapahtumia kanssakäymisistäni keijujen ja maahisten kanssa, mutta jätetään ne tuonne hamaan tulevaisuuteen...
Luonnonhenget eivät aina näyttäydy, tai paremminkin voisi sanoa, että näyttäytyvät tosi harvoin ja vain sellaisille ihmisille, jotka ovat avoimia ja sisältä puhtaita, henkisen tilan pitää olla korkea sekä ns. taajuus sama kuin luonnonhengillä.
Lapsena näin paljonkin keijuja, menninkäisiä ja muita luonnonhenkiä. Näen niitä nykyäänkin, mutta harvemmin kuin lapsena. Vietin pitkät tovit heidän kanssaan metsässä leikkimässä, välillä liiankin pitkään, kun isäni jo oli etsimässä minua luullen, että olin eksynyt. Koulussa kuin puhuin, minua ruvettiin kiusaamaan ja pitämään hulluna, vähä-älyisenä jne... Mutta näin vanhempana minä viis veisaan ihmisten haukkumisista ja mustamaalamisesta. Otan ihan mielelläni vastaan uuden nimityksen, "kylähullu".
Monesti ajattelen ihmisiä, jotka ovat kaavoihinsa kangistuneita ja oman napansa pyörteissä, eivätkä nää puita metsältä. Minusta se on harmillista ja surullista, minä jopa säälin heitä.
Ihmisellä pitäisi olla unelmia ja uskallusta toteuttaa niitä. Rohkeutta avata sisäinen "sielunsa" ja tietämys ja nähdä tämä maailma myös muidenkin silmillä kuin omansa. Olen vahvasti sitä mieltä, että en ole hullu, tai muutenkaan vähä-älyinen, vaan hyvin viisas, herkkä ja vaistoni toimii joka solullaan, minulla on tallella lapsenmielisyys ja se herkkyys mikä lapsilla on, koska pystyn näkemään, aistimaan, ja tuntemaan muidenkin porttaalien elämän.
Olla luonnon kanssa yhtä ei ole sama, että olet luonnossa. Ihmiset, jotka estävät luontaisen kyvyn nähdä ja kuulla henkiolentoja, estävät itseltään itsensä. Ja näin ollen he eivät uskalla olla lapsenmielisiä ja avoimia. Toki se luonnollinen havaintokyky nähdä ja kohdata luonnonhenkiä karsitaan nykyään meiltä jo lapsena pois. Asutaan kaupungeissa, kaiken hälinän ja kiireen keskellä. On televisiot, tietokoneet ja kännykät, joilla kommunikoidaan päivittäin. Kavereitakaan ei nähdä nenät vastakkain, vaan puhutaan puhelimessa. Vanhemmat eivät anna enää niitä oppeja, mitä minun aikanani lapselle annettiin automaattisesti ja kasvatettiin luonnon keskellä, puhuttiin luonnonhengistä ja kaikesta muustakin mystiikasta ja magiasta avoimesti, opetettiin lääkitsevät kasvit, kerrottiin milloin mitäkin oli oikea aika kerätä. Kerrottiin planeettojen hyvät ajankohdat, tehdä parhaat loitsut, jne...
Nykyään tuskin tunnistetaan edes marjoja metsässä, saatikka kasvillisuutta tai eläimiä. Ihmiset ovat niin kaupunkilaistuneet ja kasvaneet erilleen luonnosta. Politiikot tuhoavat maalla asuvien elinmahdollisuudet keskittämällä kaikki kaupunkeihin...... en voi kuin huokasta hyvin syvään.... mihin tämä maailma on menossa ??
Meidän tulisi pitää luonnonhenkiä maan alkuperäisasukkaina, eikä karkoittaa niitä pois. Karkoitamme luonnonhenget, niin kuin villieläimetkin pois synnyinseuduiltaan ja rakennamme kaupunkeja ja muita järisyttäviä laitoksia, joilla pilaamme luonnon perinpohjin. Kaadamme metsät putipuhtaaksi, ei ole enää sijaa villieläimillä, eikä luonnonhengillä, me ihmiset tapamme kaikki sukupuuttoon. Sitten kun viedään esim. susilta luontainen elinympäristö ja ravinto, tottakai ne tulevat lähemmäksi asumuksia, joista löytyy ravintoa, jne.... Tämä on todella epäoikeudenmukaista noita maamme alkuperäisasukkaita kohtaan !
maahinen
Mutta palataanpa takaisin luonnonhenkiin.
Luonnonhengiksi kategorioidaan /luokitellaan kaikki luonnossa asuvat olennot. On olemassa maan, tulen, veden ja ilman elementaariolentoja, sekä kasvi- ja eläinkunnan elementaariolentoja. Myös henkiolennot luokitellaan näihin.
Mainitakseni muutamia; keijut, maahiset, peikot ja tontut ovat niitä yleisempiä, joiden kanssa usein joutuu tekemisiin, tietämättään.
Merenneidot (Suomessa vedenneidot), lohikäärmeet (Suomessa salamaterit), yksisarviset, ym. sellaiset kuuluvat myös luonnonhenkiin, mutta jokainen luokittelee ne satuolenoksi, vaikka totuus on tarua ihmeellisempää.
Myös kummitukset, aaveet, enkelit, serafit ja demonit kuuluvat luonnonhenkiin, vaikka kategoria onkin henkiolentoihin.
Jokaisella puulla, kukalla ja muilla kasveilla on omat luonnonhenget, niin kuin taas jokaisella eläimelläkin.
Joistakin vanhoista historiankirjoista ja Kalevalastakin löytyy mainintaa niistä, mutta myös noista kaikista muistakin, mitä jo tuolla ylempänä mainitsin.
Yllämainittujen lisäksi nämä tunnetuimmat;
Ahti, Vellamo, Hiisi, Näkki, Iku-Turso,
Ukko Jumala, Rauni Jumalatar, Immet, Tapio, Mielikki, Emut, Jättiläiset, Haltiaeläimet, Vaeltelevat vainajat, Kalman joukko, Ondomiehet, Ajattaret, Syöjättäret, Hiidenväki, .....
Suomalaisessa kansanperinteen haltiakaartti on niin runsas, että mainitsen vain nämä yleisimmät ja tunnetuimmat.
Mutta mennäänpä näihin tuttuihin ja useasti näkyviin Keijuihin, Maahisiin (demonit ja enkelit ovat myös minulle ihan arkipäiväisiä, mutta keskitytään niihin myöhemmin).
Kaikissa maailman kulttureissa on uskottu yliluonnolliseen ja luonnonhenkiin. Sen avulla ollaan pystytty käsittelemään asioita, joita ei ole pystytty selittämään järjellä. Luonnonhenget ovat kiehtoneet ihmisiä kautta aikojen.
Sana keijukainen tarkoittaa Nykysuomessa pientä, siroa ja kaunista siivellistä olentoa, joka tanssii kukkaniityillä. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. Entisaikaan, siis ennen tätä nykysuuntausta, keijuista ja enkeleitten kauneudesta ja loisteliaalisuudesta sekä hyvyydestä oli toisin. Vanhaan aikaan siis uskottiin keijukaisten olevan aivan erilaisia uskomushahmoja kuin nykyään ajatellaan. Suomalaisessa kansanperinteessä keijukaiset liittyivät kuolemaan, kalmanhajuun, pahoihin henkiin ja painajaisiin. Pieni esimerkki 1898 julkaistusta kirjasta; "jos viet kalmanluita ja -multaa jonkun makuuhuoneeseen, keijukaiset tulevat vaivaamaan ja kiusaamaan nukkuvaa".
Käsityksemme keijukaisista on muuttunut pikkuhiljaa, etenkin 1900-luvulla. Nykyinen keijukaisemme vastaa ulkomaalaisia uskomusperinteitä, ei niinkään suomalaisia. Nykyajatuksen mukaan keijusta on vaikea ajatella, että se on kalman henkiä. Usein, kun keijukainen saapuu (näkymättömänä), hänet tunnistaa kyllä kalman hajusta. Mutta eipä pidä säikähtää vielä. Vaikka keijut yleensä tuokin kuoleman viestejä, ei ne aina ole varsinaisella asialla, vaan haluavat ilakoida ja pitää hauskaa. Heiltä jopa saa vastauksia vaikeisiin kysymyksiin, mutta sinulla pitää olla hyvä luottamus keijuun, kuten keijulla sinuun ja sitä luottamusta on vaikea saavuttaa ja jopa vaarallista.
En kerro siitä nyt enempää, ehkä myöhemmin ihan omana sivunaan menetelmiä luonnonhenkien luottamuksen saavuttamiseksi.....
Keijurinki metsänneidon ympärillä
Vuonna 1789 Christfrid Ganander kirjoitti suomalaisen mytologian, siinä hän selittää ja kertoo keijukaisista;
Keijukaiset lenteleviä pieniä olentoja, niitä näkee parhaiten, ruumissaatoissa, hautajaisissa ja teillä. Usein valkeina tai mustina valoina. He ovat pahoja ja hyviä. He tulevat sinne, missä jokin kuolee ja missä on ruumis, tuoden mukanaan hajun (kalman). Keijukaiset ovat välihenkiä (välitilan henkiä) ei enkeleitä eikä paholaisia.
Keijukaisten sanotaan olevan myös vainajien henkiä sekä henkiolentoja, jotka näyttäytyvät vain ihmisille, joilla on kyky kanavoitua maailmankaikkeudelle, kyky siirtyä paikasta toiseen astraaliportin kautta, kyky avata eetterikehonsa niin, että se yhtyy henkimaailman kehoon ja nähdä asioita tulevasta ja menneestä, kyky tehdä taikoja tahtomattaan, (tarkoittaa siis sitä, että se on luontainen kyky, ei pakotettu eikä opeteltu).
Käsitys siitä, että vainajien henget voivat näyttäytyä tuikkivana tulena, on yleinen koko Euroopassa. Meillä kotopuolessa keijuja kutsuttiin nimillä Liekkiö ja Ihtiriekko. Liekkiö oli aikuinen henkiolento ja Ihtiriekko oli taas lapsihenkiolento.
Paljon keiju- ja maahisaiheisia tarinoita löytyy myös vuonna 1555 Olaus Magnuksen kirjoista.
Tulemme tähän aiheeseen liittyen koskettelemaan aluetta, joka ensiksikin on kovin kaukana kaikesta siitä tietoisuudesta, mitä ihmisillä nykyään on älyllisessä maailmassa. Samoin meidän on alusta alkaen kosketeltava aluetta, jonka todenmukaisuuden nykyinen ulkomaailma kiistää. Edellyttäisin vain sitä, rakkaat ystävät, että tähänastisten hengentieteen opintojenne nojalla osottaisitte tunteella ja tunteenomaisesti henkisen maailman ymmärtämystä. Koska ajan mittaan olemme omaksuneet tunteenomaisen ymmärryksen siitä, että aistittavan maailmamme taustalla, sen maailman taustalla jonka ihmisinä koemme, on myös henkinen, aineeton maailma ja fyysinen maailma.
Mitä sitten fyysiseen maailmaan kuuluu;
Fyysiseen maailmaan kuuluu kaikki se, minkä voimme havaita aisteillamme, minkä silmämme voivat nähdä, korvamme kuulla ja mihin kätemme voi tarttua. Fyysiseen maailmaan myös kuuluu se, mitä itse ihmisenä teemme fyysisen maailmamme piirissä. Eli jos kykenet näkemään, tuntemaan, haistamaan, maistamaan myös henkimaailman, siitä tulee silloin osa sinun fyysistä maailmaasi. Tämä henkien näkeminen ja tunteminen/kommunikoiminen ei kuitenkaan ole kaikille mahdollista. Joten heille, jotka eivät siihen kykene, heidän fyysinen maailmansa on huomattavasti suppeampi kuin niiden, jotka siihen kykenevät. Eikö vain.
Maahinen/ Hiitolainen/ Menninkäinen
Maahisen ulkonäöstä on ristiriitaisia tulkintoja (kuten kaikista muistakin luonnon hengistä).
Mitä itse olen niitä nähnyt, ovat pieniä vaatimattoman näköisiä, ehkä hitusen surullisen näköisiä pikku veitikoita. Minusta ne kaikki näyttävät saman näköisiltä, joten on vaikea sanoa, onko kyseinen nainen vai mies. Muistuttaa minusta aika paljon avaruuden oliota, paitsi maahisilla on iso nenä.
Pääsääntöisesti olen tavannut näitä hassutuksia metsissä, mutta saattavat kuulemma tulla kyläilemään kotiakin.
Maahiset ja Menninkäiset muistuttavat toisiaan niin paljon, että jos olisivat vierekkäin, voisin ne erottaa, mutta kun yleensä yksittäin heitä tapaa, vaikea sanoa, kumpia ne on.
Mutta sen osaan sanoa, että nämä kaikki ovat äärimmäisen leikkisiä tyyppejä. Käpysota etenkin on heille erittäin mieluisaa, sekä varastaa metsässä liikkujalta kaikkea mahdollista, mitä ikinä voi varastaa. Sienet, marjat, kännykät ja jos eväitä mukana, niin eväät, jopa kahvitermari on minulta viety, mutta palautettu tyhjänä.
Menninkäisiltä ja Maahisilta saa paljon tietoa erilaisista asioista, mutta vastaukset tulevat aina tietynlaisena arvoituksina. Eli jos pähkäilet sitten itseksiesi vastauksen, se voi osua oikeaan tai sitten väärään.
Miltä Keiju, Enkeli, Maahinen ja Demoni näyttää
Laitan vain muutamista tuntemistani ja näkemistäni ja kenen kanssa olen keskustellut enemmälti. Ja pyytänyt näyttäytymään hänen omassa olomuodossaan.
Keijuista tuolla jo mainitsinkin, että oikea keiju ei ole sen näköinen mitä nykyään julkisuudessa on kerrottu, se on populääri/elokuva/kaupallistuma, jos nyt niin voi mainita.
Oikea keiju on valopallo tai musta pallo, tarkemmin sitä tutkittuani, sisus on kuin rukoilijasirkka.
Samoin on enkelit, nekin on vääristetty kuvan kauniiksi, vaikka todellisuudessa ovat hyvinkin rumia, jos saa suoraan sanoa. (Kauneushan on katsojan silmissä). Enkelit muistuttaa enemmänkin Nortre Damen kirkon kuvapatsaita.
Maahisesta jo mainitsinkin tuolla ylempänä, että minusta se muistuttaa ufo-olentoa.
Demonit ovat loppujen lopuksi aika kauniita.Hyvin paljon maahisen/avaruusolion/ihmisen näköisiä, kauniimpia kuin esim. enkelit.
Mutta jokaisella luonnonhengellä on taipumus muuttaa itsensä sen näköiseksi kuin ihminen sen haluaa kuvitella, jotta ei säikähtäisi.
Luonnonhenkien hajut
Oletko koskaan haistanut jotain outoa hajua ja ihmetellyt, että mistä tuo haju/tuoksu tulee ?
Hyvin todennäköisesti sinulla on ollut luonnohenkiä vierailemassa, tai jos olet jossakin muualla, et kotona, ovat ne olleet siinä juuri tai ovat tulleet siihen siksi, että sinä olet siinä.
Jokaisella luonnenhengellä on oma haju, tuolla jo mainitsin aiemmin keijuista, että ne haisee kalmalle.
Maahiset tuoksuu mullalle ja pihkan sekoitukselle.
Jos tunnet erilaisia kukkaistuoksuja, on ns. henkimaailma lähettyvillä.
Jos tunnet ns. piipunhajua, savunhajua, tupakan hajua, palaneen hajua, on demonit lähelläsi.
Hajuja on monia ja jokaisen hajun takana on jokin luonnonhenki.
En nyt kamalasti luettele niitä sen enempää.
Soitimia, joilla voit kutsua luonnonhenkiä
Mennikäiset ja muut maan henget;
rumpu,
helistimet, joiden ääni on pehmeä
gongit
kellot
vaskipuhaltimet
kukkopilli
panhuilu
matala sointuva lauluääni (ei kuitenkaan mikään basso)
Keijut ja muut ilman henget;
puhallinsoittimet
huilut
tuulikellot
pajupilli
korkea lauluääni
panhuilu
Vedenalaiset ja veden henget;
kellot
puhallusputket
jousisoittimet
lauluääni
Salamanterit ja tulen henget;
sistrum-helistimet
lyyrat
harput
poikkihuilu
Laitan teille vielä luonnonhengille tarjottavaa
Hirshömpsä
(2 kpl)
3dl vettä
1dl juoksevaa hunajaa
2dl tai puolukkahilloa
1dl puolukoita
1/2 dl rusinoita
50g tuorehiiva (2pus kuivahiivaa)
1tl suolaa
n.7dl ruisjauhoja
n.7dl vehnäjauhoja
1. Lämmitä vesi ja hunaja kädenlämpöiseksi. Lisää hillo, puolukat ja rusinat.
2. murenna ja sekoita hiiva jauhoihin.
3. Lisää suola ja jauhot. Sekoita ja anna nousta.
4. vaivaa taikina
5. Leivo kaksi limppua tai laita ne voideltuun vuokaan. Anna nousta.
6. Paista uunin alaosassa 175 asteessa noin puoli tuntia tai kunnes pinta on mukavan rusahtava.
Se luulo, että demonit ovat äärimmäisen pahoja, on väärä. Se luulo, että peikot, maahiset, ym. luonnon olennot ja henget ovat pahoja, on väärä. Pahoja ovat vain ihmiset itse, ne tekevät omalla negatiivisella ja pahoilla ajatuksillaan ympäristöstään pahan. Esim: jos sinä menet vihaa pursuten tervehtimään kilttiä koiraa, se murisee sinulle ja näyttää hampaitaan. Meidän ihmisten asenne on muuttunut kanssaeläjiemme kohtaan hyvin negatiiviseksi ja vihaiseksi, olemme äärimmäisen kateellisia toisillemme, ja levittelemme valheita ihmisistä /luonnonhengistä, tms. saavuttaaksemme toisten huomion ja kunnioituksen. Ne ihmiset, jotka näin tekevät, ovat sisimmissään niitä "demoneja", jos nyt lainataan sitä sanaa, niin tajuatte mitä tarkoitan (vaikka demoni itsessään ei ole paha).
Vaikka päätin, että en puhu kirkosta blgissani, on minun nyt mainittava muutama sana. Mm. kirkko on "ristiinnaulinnut" kaikki demonit, luonnonhenget, noidat ja muuten poikeavat yksilöt, vain saadakseen valtaa itselleen, korottaakseen omaa itsetuntoaan muiden silmissä ja pönkittääkseen kirkon mahtia...... Kristinusko kaikissa muodoissaan on niin negatiivinen, että tuhansia ja tuhansia ihmisiä on tapettu uskonnon varjolla ja sitä tehdään kokoajan lisää.....
Meidän pihan portti luonnonhenkien maahan
Pysyköön silmänne aina avoinna,
sydämenne ylitsevuotavina.
Se mikä lumoaa, myös suojan antaa.
- tää tieto sydämiinne painakaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti